Niinpä siis ensi kesän kesäloma alkaa talvisissa merkeissä.

Koirapoika menee taas töihin ja minä kuntosalille, kampaajalle ja kauppaan. Metsästän edelleen sohvanpäällystämiseen sopivaa kangasta.

On levännyt olo, kun menen nykyisin todella aikaisin nukkumaan. Uusi dieettini toimii siten, että kun illalla rupeaa mieli pyörimään syömisessä, ryömin sänkyyn. Muitakin epäsovinnaisia konsteja olen kehitellyt. Tämä sama ajatus, joka ennenkin on putkahtanut mieleeni, iski taas. Että onko mieltä kiroilla mahanympärystä, jos ei tee sille mitään. Vaihtoehdot on joko tyytyä siihen, että omistaa miehekkään pallomahan tai tehdä asialle jotain. Mutta miten se ajatus ei meinaa mennä jakeluun, eikä etenkään pysyä päässä.