Harmaata oli ulkona ja harmaa olin sisältä. Yritän sinnitellä ilman lääkkeitä tuonne eläkkeeseen asti, koska uskon, että sitten stressi helpottaa. Ja onneksi on sairauslomatkin keksitty. 

Kävin illalla täällä avautumassa, mutta pyyhin pois, kun pelkäsin, että taas joku purkaa raivonsa minuun. Olipa sitten ihana lukea teidän positiiviset kommentit. Sieltä se aurinko pyrkii esiin pilvien takaa.

Oikeassa oli MK, kun valitteli, ettei kevät pelkkää auvoa ole. Valo on mukavaa, mutta kovi raa'asti se tuon maiseman näyttää. Tahtoo koiranomistajankin ymmärrys pätkiä, kun koko ajan täytyy tuijottaa mihin astuu ja vielä vahtia, ettei koira syö homehtuneita ruokia, joita hangen alta paljastuu. Meilläpäin asuu lintujen ystävä, joka vie maastoon kaiken kaurapuurosta suklaakakkuihin. Pahat kielet kertovat, että hän tyhjentelee biojäteastiaa. Ja mitä koirankakkoihin tulee, niin niitähän riittää, kun koiria riittää. Ja on osa noista paljastuvista kasoista minunkin koiran aikaansaannoksia. Kun koira paksun lumen aikaan menee tarpeilleen penkan taakse, en minä ryömi perässä pussin kanssa perässä vaan tyydyn keräilemään vain sen, minkä suht vähällä vaivalla saan. Mutta tämähän on lyhyt välivaihe. Homeinen ruoka katoaa nälkäisiin suihin ja koirankakku lannoittaa nurmet rehevään kasvuun.

Valon lisäksi kevään parhaita puolia on linnunlaulu, kun talvehtineilla hormonit heräilevät ja muuttolinnut saapuvat.

Minä istutin eilen yrttejä keittiön ikkunalle kasvamaan. Ruukkuyrtit ovat joskus useammankin vuoden pärjänneet, kun valoa riittää niille talvellakin. Mutta, kun hoitamatta jäivät, kuolivat. Nyt on uutta sato tulossa syötäväksi, basilikaa ja persiljaa vasta, mutta hankin lisää, kunhan käyn kaupassa. Timjami ja sitruunaruoho sekä mintut ainakin kasvavat hyvin. Ja auringonkukan siemeniä voisi pääsiäisruohoksi kylvää. Niiden oraat maistuvat hyvältä leivän päällä. Ja leivästä puheenollen, olen taas lohtusyönyt liikaa. Yritän löytää lohtua muualta.