vain sinä voit päättää, mihin se menee

Kello on kymmenen ja minä juon vielä aamukahvia. Koirapoika heräsi seitsemältä, katsoi ikkunasta ulos ja ilmoitti minulle, että kaverit ovat jo lenkillä, joten meidänkin on mentävä. Ihana aamuhan siellä olikin. Aurinko paistoi, talitintit lauloivat. Kevättä.

Näin uniakin ja muistankin kaksi, mutta säästän teidät niiltä. Sen sijaan kysyn, onko uniin luottamista? Toinen uni oli niin selkeästi kytköksissä eilisiin tapahtumiin ja ajatuksiin, etten tarvinnut mitään maagisia voimia tietääkseni, mistä se tuli. Siinä oli myös ratkaisu, tosin asiaan, joka ei nyt ole ajabkohtainen, mutta jota vähän eilen mietin. Nyt sitten mietin, oliko se unen ratkaisu juuri minua vai jotain muuta. Tosin turhaa pohdiskeluahan tämä oli, koska asia ei ole minusta kiinni, en tiedä, joudunko sitä koskaan ratkaisemaan, tuleeko se edes eteeni. Kunhan vain rakentelen pilvilinnoja ja näen niistä unia.

Olen pitänyt ruokapäiväkijaakin jonkun päivän ja huomannut, että hirveän vähän tulee tuota proteiinia. Pitäisköhän sitä jotenkin lisätä... Ruokapäiväkirja liittyy siihen, että ennen kesää haluaisin olla kunnossa. Ja etenkin haluaisin olla kunnossa siitä eteenkinpäin eli muuttaa kokonaan tätä syömispolitiikkaani. Olenhan minä sitä vaikka kuinka usein kokeillu, mutta aina livennyt. Josko nyt olisi oikeasti aika.

Kävin eilen näöntarkastuksessa ja ällistyin, miten halvalla nyt saa lasit eli löysin hyvän tarjouksen.Näöntarkastus, kaksitehot ja polaroidut aurinkolasit omilla vahvuuksilla maksoivat vajaan kaksi kolmasosaa siitä, mitä pelkät kaksitehot viitisen vuotta sitten vaikka ostin ne silloin tutulta. Ilmeisesti jonkinlainen kilpailu on purrut. Linssien laatu ja lisäominaisuudet oli ihan samat kuin viimeksi. Vahvuuksissa oli kasvua sekä kauko-, että lähipuolella, joten ei ihme, etten oikein näe.

Tänään sitten ulkoillaan, vai kuinka?