mutta ei auta unohtamaan

Eikä sen enempää ikävistä. Se on perjantai. Olen ostanut paljon uusia sukkalankoja ja ostan ehkä lisää. Kun se minun villatakkini ei paljon edisty, teen välitöitä, jotta tulisi tunne, että saan jotain aikaan. ...ja jotta olisi jotain kehuttavaa täällä... Tarvitsen itse uusia sukkia, kun entiset alkaa olla hiutaleina. Minähän käytän aina ja kaikkialla villasukkia. Lisäksi niitä voi antaa lahjoiksi, viedä tuliaisiksi ja tulee se joulukin taas ja voin ällistyttää kaikki vaihteeksi villasukilla.  Eli sukkatehdas pyörii, tosin hissukseen, kun päätyö kuitenkin on se villatakki.

Viikonloppuna on taas mummoilua, jotta mummotettavan vanhemmat pääsevät rentoutumaan. Säätiedotuksen perusteella suunnittelin lumihommia eli koko mummotettavan piha täyteen taideteoksia. Mutta yleensä nämä minun suunnitelmat eivät ota tulta, joten lopputulos voi olla mitä vain. Mutta suunnittelu on niin kivaa.

Ensin kuitenkin hoidetaan tämä perjantai pois päiväjärjestyksestä. Jos onnistuu, teen pitemmän kaavan mukaan töitä ja olen sitten illan tekemättä mitään. Tai ehkä kuvittelen heiluttelevani kahvakuulaa.  Voihan sitä kuvitella mitä vain.