Eipä paljon aurinko paista. Kaikki jäljet ja polut ovat peittyneet lumen alle. Ja koko ajan hissukseen uutta lunta satelee. Aamulla töihin kahlatessa mietin jo hetken, että onkohan tässä mitään järkeä koko kävelyssä. Sen, ettei työnteossa ole järkeä, olen toki jo pitkään tiennyt. Mutta päällehän se kävely teki taas hyvää. Henkiset lihakset taitaa kasvaa enemmän kuin nuo fyysiset. Olen nimittäin ihan kohtuuttomassa syömiskierteessä. Monta kertaa päivässä syön itseni lähes sairaaksi. Ei hyvä. Olen siis tyytymätön syömisiini, nukkumisiini ja liikkumisiin, mutta nyt myös kotiinin eli minuun on iskenyt sisustushimo. En ole peruolemukseltani mikään sisustaja. Voin ihan hyvin samoilla verhoilla sun muilla elää yli kymmenen vuotta ja huonekaluilla useita kymmeniä. Nyt kuitenkin on silmiini piirtynyt ihan eri värimaailma kuin tällä hetkellä kotonani. Kunhan joskus tulee aikaa, menen kangaskauppaan katselemaan sillä silmällä ympärilleni. Huono puoli on, että tiedän, millaista haluan. Silloinhan yleensä sellaista ei löydy mistään. Mutta kovin helpolla en tyydy muuhunkaan, koska samahan se silloin on mennä entisillä edelleen. Pitäkää peukkuja. Tällä viikolla tosin en kauppoihin ehdi tai jaksa, En ehdi, kun pitää syödä koko ajan ja en jaksa, kun ähkynä ei kykene liikkumaan.