Ulkona on nyt ihana auringonpaiste, joten kotimatkakävely sujunee aika näpsästi kuten koiralenkkikin. Tänään on myös näöntarkastus ja uusien näkimien tilaaminen. Olen jo sangat käynyt valitsemassa. En saanut sellaisia kuin olisin halunnut, mutta en jaksa enää asiaa miettiä. Inhoan shoppailua ja sankojen shoppailua kaikista eniten. Olisin halunnut jotain raflaavaa, mutta nuorten myyjättärien mielestä raflaava tällaiselle mummolle on kyllä aika tylsää ja tavanomaista. Mutta en jaksanut vastustella, kun olin pari tuntia eri liikkeissä taistellut. Pääasia kait se on, että näen jotain. Kohta pitäisi mennä kampurillekin, tai olisi pitänyt jo aikoja sitten. Mutta siinäkin on sama ongelma. Minä haluaisin jotain todella hätkähdyttävää, mutta kampurilla on tietty käsitys, millaisen kampauksen ryppynaama tarvitsee ympärilleen. Eikä auta vaikka kuinka selittäisin, että minähän näytän joka tapauksessa järkyltä, joten miksen voisi näyttää ihan tietoisen järkyltä. Mutta ei voi mitään, kun ei jaksa. Kunhan saan vähän aikaa levätä eläkkeellä, kerään voimani ja käyn taistoon.