Nyt on jonkinlaisen itsetutkiskelun paikka.

Näin unta. Olin kurssilla. Eksyilin ja kaikkea hässäkkää, mutta löysin sitten kuitenkin paikalle. Menin takimmaisen penkin takimmaiseen nurkkaan. Viereen tuli yksi kurssilainen, joka ei ollut mikään suosikkini. Sanoin, että paikka on varattu huonekaverilleni, joka tulee myöhässä. Tämä viereeni yrittäjä alkoi raivota, miten kamala on katsoa, miten pomputan huonekaveriani, komentelen ja käsken, enkä anna hänelle mitään arvoa. Yritin väittää vastaan, mutta en saanut suunvuoroa. En kyllä myöskään antanut paikkaa. Aikanaan kämppikseni tuli ja istui viereeni. Heitettiin läppää ja olin jo unohtanut väikohtauksen.

Unen ihmiset ja tilanne olivat muuten ihan aitoja, mutta en omasta mielestäni ole mitenkään pompottanut ketään.

Huomionarvoista tässä on se, että muistan unen elävästi. En yleensä muista, mutta olen ajatellut, että yritän jatkossa harjaannuttaa itseäni muistamiseen. En kyllä aio joka aamu teitä niillä kiusata.

Unihan on suora seuraus siitä, kun eilen sain oikein täysilaidallisen, miten huono ystävä olen. En silloinkaan yhtään ymmärtänyt, miksi ja miten. Yritin pyydellä anteeksi kaikkea, mitä keksin, mutta eihän se mitään auttanut. Sain käskyn unohtaa. Mutta minähän jään suremaan ja märehtimään loputtomiin. Minulla on ilmeisesti huono arvostelunsietokyky.

Joten pitää yrittää miettiä, millainen oikeasti olen, millaisen kuvan annan. Tiedän, etten ole mitenkään sosiaalinen ja yritän pysytellä omissa oloissani, mutta tässä oli kait kyse siitä, että oli netissä avautunut ja kyseinen henkilö oli ottanut sen itseensä, vaikka niin en ollut tarkoittanu. Joten yritän välttää tätä netissä avautumista. Mutta tämän nyt saatte kestää. Palaan jatkossa johonkin järkevämpään.