"uudet vedet siinä jo virtaavat"

Näin totesi Herakleitos joskus 2500 vuotta sitten. Ja oikeassa oli näidenkin vesien suhteen. Jäät ovat sulaneet, huurre kadonnut ja tilalla on ruskea vesi, jota en aamulla kuvannut, kun tihkusateessa ohi kävelin. Tihkusade sopiikin hyvin tänään minulle. On helpompi ajatella, kun on hämärää ja kosteaa. Siispä minä ajattelen ja suunnittelen vaihteeksi.

Eilen puhuin ihan suvereenisti työkaverin kanssa toisen työkaverin liikakiloista ja siitä, miten hänen pitäisi tehdä ja ymmärtää ja ryhdistäytyä. Taitaisi olla meidän molempien myös syytä ymmärtää, mutta se on niin paljon helpompi nähdä sivusta. Oma peilikuva ei näytä todellisuutta. Valokuvista itsensä voisi nähdä muiden silmin, mutta omien valokuvien katseleminen ei ole mikään lempiharrastukseni, joten jatkan ajattelua. Eikähän se rasva ole elämäni ongelma, vaan ongelma on jossain ajatusten virrassa vai olisiko ajatusten suonsilmäkkeessä. Elämän tarkoitus? Mitä se on?