Tällaista minä odotan, kun odotan eläkettä. Nukuin pitkään ja hyvin. Kävin koiralenkillä. Juon rauhassa aamukahvia. Luin lehden. On hiljaista, rauhallista. Ei ole kiire vaikka ohjelmaa on koko päiväksi ja huomiseksikin. Mutta teen sen, minkä teen ja jätän loput tekemättä. Aikaa vain olla. Se on harvinaista herkkua, kun työ stressaa. Vaikka ei sinänsä olisi kiire, takaraivossa jyskyttävä stressi vie kaiken ilon elämästä.

Tänään teen ruokaa ja laskiaispullia illaksi, kun lapset taas kutsuivat itsensä luokseni. Sitä ennen yritän ehtiä kangaskauppaan miettimään tätä sisustusprojektia ja silmälasikauppaan sovittelemaan sankoja. Nykyisillä laseillani en yllättäin näe lähelle enkä kauas. Joko suuri muutos on tapahtunut nopeasti tai sitten vain en ole siihen aiemmin kiinnittänyt huomiota.