Tänään elämä oli taas aivan toisenlaista. Heräsin hyvin nukkuneena kauniiseen aamuun. Nouseva aurinko värjäsi taivaan hyvin herkin värein, pakkasta oli juuri sopivasti pari astetta, ei tuullut. Elämä tuntui elämisenarvoiselta. Oli mukava kävellä usvaisten peltojen halki. Ja mielessä pyörii suuria suunnitelmia tulevalle. Vaihteeksi on ihan toteuttamismahdollisiakin suunnitelmia. Viikonnloppuna esim. ehkä annan kukille uutta multaa, jotta voivat intoutua uuteen kasvuun. Jos hyvin käy, mummotettava on apuna, jolloin homma tulee tehdyksikin. Jos mummotettava ei ole paikalla, voin sortua vain soittelemaan haahuilua. Mutta jos mummotettava on paikalla, on pakko keksiä jotain ajanvietettä. Olen ihan varma, että hän tykkäisi möyriä mullan kanssa etenkin, jos istutetaan sekä hänelle että äidilleen omat kukat.