Eilinen oli hyvä päivä. Mummotettavan kanssa meni mukavasti, vaikka suunnitelmat jäivät toteutumatta. Illalla poika tuli kanssani saunaan. Keskustelut hänen kanssaan ovat aina virkistäviä. Ei tarvitse miettiä sanomisiaan. Ei tarvitse varoa. Hän tuntee minut ja minä hänet. Olemme samalla aaltopituudella ja pidämme toisistamme. Ennenkaikkea tiedämme molemmat, että pidämme toisistamme ja hyväksymme toisemme juuri sellaisina kuin satumme olemaan. Sellaisessa seurassa on rentouttavaa olla. Toivon, että päästäis mummotettavan kanssa joskus samalle aaltopituudelle.

Tänään oli taas ihana herätä, vaikka heräsinkin vähän liian aikaisin. Kotini on täydellinen ...tai lähes. Se sisustussuunnitelma on toteuttamatta, siivousta kaivattais ja etenkin laatikoissa ja kaapeissa pursuilevat tavaravuoret pitäisi käydä läpi ja poistaa. Mutta täällä asuu onni ja turva. Täällä on aina hyvä olla. Ja ne maisemat, jotka ikkunoista avautuvat, ovat täydelliset. Olen aina tykännyt katsella ikkunoista ulos, katsoa pesän turvasta maailmaa.