Hitaasti edistyy ompeluni. Edes konetta en vielä ole laittanut valmiiksi. Kankaita olen kyllä pilkkonut ja nuppineuloja asetellut, joten kunhan tästä joskus nousen, saatan jonkun sauman hurauttaakin. On myös sellainen kaaosvaihe kotona. Kun kerran ihan kohta vaihdan kaiken uuteen, ei nyt kannata yrittää pitää järjestystä mistään siivoamisesta puhumattakaan. Eli täällä sotkun keskellä haahuilen nuhruisissa kotirytkyissä. Välillä jotain kangasta kääntelen. Sitten luen pätkän kirjaa, selaan jotain lehteä, vilkaisen televisiota, otan neuleen käteen. Ja ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.