Sen muistan, kun mummouduin, mutta muuten olen viime aikoina miettinyt, miten vähän yksityiskohtia muistan menneestä. Tämä minun uudestaan aloittaminen puhtaalta pöydältä toimii näköjään turhankin hyvin. Eilen, kun selailin muiden blogeja, ajattelin, että olisi ehkä sittenkin parempi säästää ne menneetkin muistiinmerkityt, eikä joka kerta pyyhkiä kaikkea pois. Pitäisiköhän jossain vaiheessa ruveta oikein aktiivisesti muistelemaan menneitä, kirjoittamaan omaelämänkertaa. Muistaisiko sitä mitään? Se nyt joka tapauksessa on jotain tulevaisuuden projekteja. Nyt ei tunnu aika riittävän mihinkään. Aika on melkoisen omapäinen tyyppi. Tekee, mitä haluaa piittaamatta kenenkään toiveista ja haluista. Valuu johonkin jättämättä mitään jälkeä olemassaolostaan.