...kun tallessa ei ole menneen talven lumia eli olen kaikki vanhat kirjoitukseni tuhonnut. Ei kannattais. Pitäiskö tästä nyt ottaa opiksi?  Jostain syystä rupesin miettimään, minä vuonna ja mitä ja milloin. Eikä mitään havaintoa. En saa kiinni ajasta tai ajatuksista. Tiedän kyllä, että olen elänyt ja ollut ja tehnytkin jotain, mutta faktat puuttuu. Joten päätin toteuttaa usein suunnittelemani jutun. Tai siis ainakin aloittaa sen toteuttamisen. Ei tässä oikein uskalla luvata mitään varmaa, sillä useimmiten minulta tahtoo kaikki jäädä kesken. Mutta niin pitkälle nyt ainakin menen tänään, että käväisen kaupassa ja ostan uuden vihkon.  Rakastan uusia tyhjiä kauniskantisia ja siis kalliita vihkoja. Joten tämän osan toteuttaminen on pelkkä ilo. Ja voipi se vihkon täyttämisen aloittaminenkin onnistua.

Suunnitelma: kirjoitan elämäni tästä päivästä taaksepäin ja tästä päivästä eteenpäin. Kirjoitan vuosittain eli taaksepäin aloitan vuodesta 2011 ja eteenpäin vuodesta 2012.

Mutta tämähän tarkoittaa selvästi kahta kirjaa!  eli kaksinkertainen ilo ostosreissusta.

Olen usein miettinyt näitä elämänkaarikirjoitusjuttuja, joista kurssejakin järjestetään. Nyt en jaksa mitään säännöllistä aikaansidottua ohjelmaa itselleni järjestää, joten kaikki kurssit ovat mahdottomia. Mutta enköhän minä voi ihan yksinkin tätä tehdä eli yritän saada edes jotain maamerkkejä tuohon menneeseen elämääni ja sitten myös tulevaan. Jotainhan minä tännekin tulevasta ja olevasta toki kirjoittelen ja yritän säästääkin, mutta ihan itselle kirjoittaessa ei tarvitse ajatella muiden tunteita.

Olen suorastaan innoissani, kuten aina, kun keksin jonkin uuden idean, mitä kokeilla. Aloittamiset ovat minun juttuni.  Elämä hymyilee.