Olipa taas kaunis aamu. Auringonnoustessa ojasta kohoava sumu peitti kaiken alleen. Linnut lauloivat. Elämä hymyili. Taidan olla aamuihminen kaikenkaikkiaan. Aamuisin tuo kävelymatka tuntuu tosi mukavalta, mutta iltapuolella kotiin palatessa mietin usein, miten älytöntä on raahustaa kävellen koko ajan kaikki matkat. Voihan sen kyllä nähdä niinkin, että työpäivät vievät kaikki voimat ja siksi kotimatka on raskas kävellä. Askelten suhteen pidän yllä salaista toivetta, että saisin vakautetuksi viikokkaiseksi ulkona kävelyksi pyöretä 100 000 askelta. Toistaiseksi ei ole onnistunut, mutta enhän minä kovin monta viikkoa ole vielä merkannutkaan. Tavoitteita pitää kuitenkin olla, muuten en saa mitään aikaan.

Olen myös yhden ryhmän innostamana pitänyt ruokapäiväkirjaa. Hyvin sekin syömisiä säätelee, joskus.  Aina ei niin hyvin. Eilen pistelin poskeen 3577 kalorin edestä kaikenlaista pientä kivaa.

Hyvää ruokahalua kaikille muillekin!