totesi Legolas Sormusten Herrassa ja oikeassa oli

Ihana aamu! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Valoisa aamu.  Kohtahan tässä kelloja taas siirrellään ja aamut pimenevät. Aika usein on myös ollut aurinkoista ennen kellojen siirtelyä ja pilvistä siirtelyn jälkeen, jolloin tuntuu, että pimeys suorastaan hyökkää päälle. Tai tiedä, onko ollut aika usein, mutta ne ovat jääneet mieleen. Mummotettavan äidin kanssa aamulla tästä puhuin ja hän sanoi, että hänestä on kiva, kun kelloja siirretään, kun illat valaistuvat. Siinäpä sitten todettiin tämä ikävuosien ero: Hän valvoo illalla pitkään ja nukkuisi aamulla. Minä taas herään aamulla aikaisin ja väsyn illalla.

Mainitsin hänelle myös tästä SMYstä. Häntä nauratti, että tuo jos mikä on niin mummomaista. Totesin, että niin on käynyt. Olen pahasti mummoutunut. Suurimman osan elämästäni olen ollut itseäni nuorempien kanssa, mutta tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana, olen jotenkin hakeutunut ikäisteni ja vanhempien seuraan. Toki minulla edelleen on niitä nuorempia, sitkeitä ystäviä, jotka ovat kestäneet huonot kauteni ja pysyneet mukana, mutta uudet tuttavuudet tuppaavat olemaan vanhempaa kaliberia. Minä myös tykkään lukea vanhenemisesta kertovia kirjoja ja enköhän rupea tilaamaan jotain ETtä.  Mutta ei tämä minusta mikään huono juttu ole. Vanheneminen ei minusta ole huono juttu. Raihnaisuus on, mutta se ei välttämättä liity ikään. Vanheneminen tarkoittaa vapautumista paljosta turhasta, vapautta olla ihan vain oma itsensä, vapautta elää omaa elämäänsä. Onneksi tämä on sellainen elämys, josta pääsee vähällä vaivalla osalliseksi.

Lupasin aloittaa tänään juoksemisen.  Kirjasin sen tänne, ettei ole mahdollista luistaa.