totesi Seneca ajanlaskun alussa. Ja näinhän se on. Osa-aikaisuuskin lähestyy koko ajan. Taas tätä blogia mietin, että miten jatkan ja missä. Ilmoittelen, jos mietintä johtaa johonkin.

Kasvimaa taas kummasti innostaa. Siitä seuraa, että lenkkeilyyn ei riitä aikaa. Lisäksi ruoka maistuu, kun on ulkona paljon. Mutta vielä on aikaa saavuttaa se, mitä on toiveissa.

Uusi ihmissuhdekin kukoistaa toistaiseksi. Vaikea vain on uskoa, että mikään olisi kestävämpää. Taidanpa päättää ruveta harkitsemaan positiivista ajattelua.  Sehän on ikäänkuin toinen luontoni.