Onpas kiva fiilis, kun pitkästä aikaa jokainen askel tuntuu takamuksessa ja jaloissa. Olen siis harrastanut liikuntaa viikonloppuna.  Tulee toiveikas olo, kun lihakset kipeytyy. Toiveikas, koska voi kuvitella, että niitä lihaksia on edelleen olemassa ja että ne ovat toimintakelpoisia, kunhan ne vain laittaa toimimaan. Minun kaikki aikani vain tahtoo edelleen mennä lomakuvien selailuun. Diginä on niin helppo räpsiä kaikkialta. Vaikeus tulee karsintavaiheessa. Kun sinulla on kymmeniä lähes samanlaisia maisemia edessä, niin miten niistä valitset juuri sen parhaan.  Varmuuden vuoksi olen jättänyt roskakorinkin tyhjentämättä, jos vaikka sittenkin pitäisi sieltä joku kuolematon otos käydä palauttamassa.

 Selvitin identiteettikriisini. Harkittuani monia loistavia nimimerkkejä, päätin pysyä mummona. Voipi olla, että vaihdan identiteettiä, kunhan löydän itseni. Minähän aloitin täällä nimimerkillä minä, kun blogi oli "matkalla minuksi". Samalla matkalla edelleen, mutta etsitty on jotenkin pakoilevaa tyyppiä. Jatkan metsästystä.